Tuijotin arkkivihollistamme edessämme. Kasvojen ilme oli vaarallisen seesteinen, kuplan sisään ilmestyneistä pienistä leijuvista veripisaroista huolimatta. Mustaa vasten ne olivat ainoa kiintopiste, ainoa todellinen asia tässä kurimuksessa, johon olin suin päin syöksynyt. ”Ollakseni ihan rehellinen, minua ei kiinnosta sinun kipuilusi pätkääkään. Mutta meidän liike-energiaamme sinun ei sovi viedä”, sanoin samalla kun heitin ukon suuntaan ison tukun … Jatka artikkelin 80. Tyhjyys lukemista